Kirjoitus sisältää yhdeksän pakonomaisen positiivisuuden tuntomerkkiä ja lopuksi tien vapautua positiivisuuden pakkopaidasta
Tavoitteletko täydellistä onnea ja myönteisyyttä?
Onnellisuus, hyvinvointi, positiivisuus, myötätunto ja tietoisuustaidot ovat tänä päivänä tarjolla kaikkialla, myös osana psykoterapiaa. Onnellisuudessa ja myönteisyydessä ei tietenkään ole sinällään mitään pahaa, kuten ei ole vaikkapa hoikkuudessa tai terveellisessä ruokavaliossakaan.
Kuitenkin samalla tavalla pakonomaisesti kuin anorektikko tavoittelee laihuutta tai ortorektikko terveellistä ruokavaliota, voimme onnellisuuden tavoittelussamme pyrkiä kohti ehdotonta täydellisyyttä. Tällöin haluamme kokea ainoastaan myönteisiä ajatuksia ja tunteita, saavuttaa horjumattoman hyvän itsetunnon, voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja yhä vaan paremmin, tuntea muita ihmisiä kohtaan puhtaasti myönteisiä ja myötätuntoisia ajatuksia ja olla jokaisessa hetkessä tietoisesti ja täysin läsnä.
Tavoitteletko onnea ja myönteisyyttä pakonomaisesti 24/7?
Onnellisuuden tavoittelusta ja kaikenkattavasta myönteisyydestä voi tulla ongelmia, jos ne alkavat ohjata elämäämme pakonomaisesti. Ne voivat alkaa kapeuttaa tunne-elämää, ajatuksia ja arkea ja niistä voi kehittyä aikamoinen taakka ja vankila. Sinällään hyvät asiat voivat alkaakin eristää meitä muista ihmisistä. Onnellisuuden fasadin ylläpitämiseen ja kielteisten tunteiden piilottamiseen voi kulua huomattavan paljon energiaa.
On nimetty myös erityinen Pollyanna-syndrooma, joka tarkoittaa ylioptimistista, jo lähes harhaisen positiivista suhtautumista todellisuuteen. Tällainen henkilö puhuu hymyillen ja hilpeästi vaikeistakin elämänkokemuksista vailla minkäänlaista tunnekosketusta niihin. Myös psykoterapeutti voi kärsiä Pollyanna-syndroomasta esimerkiksi kehottaessaan asiakastaan olemaan toiveikas, myönteinen tai rohkea tilanteessa, jossa asiakkaan tilanne on todellisuudessa hyvin vaikea, lohduton ja toivoton.
Tunnistatko itsesi näistä pakonomaisen myönteisyyden tuntomerkeistä?
1. Sallitko itsellesi vain myönteiset tunteet?
Sallitko itsesi tuntea ainoastaan myönteisiä tunteita ja koetko kielteiset tunteesi jotenkin väärinä tai hävettävinä? Koetko olevasi täysin epäonnistunut ihmisenä, jos olosi on esimerkiksi ahdistunut, surkea, vihainen tai tyytymätön? Huolestutko ja tunnetko syyllisyyttä kielteisten tunteiden häivähdyksistäkin? Esimerkiksi pelkäätkö, että ajoittainen tympääntyminen parisuhteessa tarkoittaisi rakkauden loppua? Tai että lapselle ärähtäminen tarkoittaisi, että et rakasta häntä?
2. Sallitko itsellesi vain täydelliset, puhtaat ja syvät tunteet?
Sallitko itsesi tuntea vain täydellisiä, puhtaita ja syviä myönteisiä tunteita? Onko sinun vaikea kestää ristiriitaisia tunteita eli sitä, jos esimerkiksi onnellisuuden tunteeseen sekoittuukin häivähdys pelkoa. Onko sinun vaikea sietää sitä, jos tunnetkin vain laimean ilon läikähdyksen tilanteessa, jossa ”pitäisi” tuntea isosti?
3. Ilmaisetko ulospäin vain myönteisiä ajatuksia ja tunteita?
Sallitko itsesi ilmaista ulospäin vain myönteisiä tunteita ja ajatuksia? Onko sinun hyvin vaikea näyttää muille esimerkiksi ärtyneisyyttä, vihaisuutta, pettymystä tai surua – silloinkin, kun se olisi täysin aiheellista ja oikeutettua? Hävettääkö pienikin negatiivinen tunteenpurkauksesi kohtuuttoman paljon ja pitkään?
4. Piilotatko kielteiset tunteesi ulkomaailmalta?
Piilotatko huolella kielteiset tunteesi muilta ihmisiltä. Esimerkiksi eristäydytkö kotiisi täysin, kun sinulla on huono päivä? Ovatko perheesi ja läheiset ystäväsikin tietämättömiä pahan olon hetkistäsi? Olisiko elämäsi kauhein painajainen se, jos joku näkisi sinut vapisevana, epätoivoisena tai epävarmana.
5. Pyritkö vakuuttamaan muut onnellisuudellasi?
Käytätkö kohtuuttoman paljon aikaasi ja energiaasi siihen, että pyrit vakuuttamaan itsesi ja muut onnellisuudestasi? Oletko rakentanut huolella onnellisuuden julkisivun täydellisine parisuhteineen, koteineen, ammatteineen ja työurineen? Onko se, miltä asiat näyttävät ulospäin, tärkeämpää kuin se, miltä asiat sinusta oikeasti tuntuvat? Huomaatko lavastavasi onnellisuuden hetkiä vain, että saisit niistä ikuistettua onnellisen näköisen kuvan?
6. Tavoitteletko vankkumatonta itsetuntoa?
Ihailetko ihmisiä, joilla vaikuttaisi olevan hyvä itsetunto? Pyritkö saavuttamaan monin eri keinoin hyvän itsetunnon, esimerkiksi ulkonäkösi avulla, vaatteilla, tavallasi liikkua, puhumalla itsellesi positiivisesti peilin edessä ja olemalla kaikin tavoin itsevarman oloinen? Tuntuuko sinusta, että yrityksistäsi huolimatta et koskaan onnistu kasvattamaan hyvää itsetuntoa? Ikään kuin sinussa olisi jokin salainen vika tai sisälläsi olisi jokin särö?
7. Onko hyvinvoinnista tullut työtä, josta ei pidetä vapaapäiviä?
Liittyykö lähes koko vapaa-aikasi ja ehkä myös työsi ja opintosi onnellisuuden ja hyvinvoinnin saavuttamiseen eri keinoin. Oletko esimerkiksi aikatauluttanut ja ohjelmoinut elämäsi liikkumalla, syömällä erityisen terveellisesti, meditoimalla, joogaamalla ja/tai harjoittamalla itseä kehittäviä harrastuksia ja opintoja. Noudatatko ohjelmaasi pääosin tiukan säntillisesti. Aiheuttaako ajoittainen väistämätön lipsuminen tai laiskottelu huomattavaa ahdistusta ja tunnetta siitä, että jäät jostakin paitsi, putoat kelkasta, et kehity, repsahdat tai syrjäydyt.
8. Sallitko itsellesi vain myönteisen suhtautumisen muihin ihmisiin?
Pyritkö ajattelemaan ja tuntemaan muita ihmisiä kohtaan vain myötätuntoisia ja myönteisiä ajatuksia. Yritätkö selittää ja ymmärtää toisen ikävänkin käyttäytymisen parhain päin. Oletko vakuuttunut siitä, että se on paitsi mahdollista, myös toivottavaa? Tunnetko huomattavaa syyllisyyttä, jos et pidä jostakusta ihmisestä tai jos joku ihminen vaikkapa vaan kyllästyttää tai ärsyttää sinua?
9. Tunnetko syyllisyyttä epätäydellisestä onnellisuudestasi?
Pyritkö olemaan joka hetki tietoisesti läsnä, meditoitko ja teetkö säännöllisesti mindfulness-harjoituksia? Tunnetko huonoa omaatuntoa ja hävettääkö sinua, jos et kykene hallitsemaan poukkoilevia ajatuksiasi, jos olosi ei olekaan levollinen harjoitellessasi tai sen jälkeen? Tai jos elämäsi ja olosi ei todellisuudessa muuttunutkaan aiempaa onnellisemmaksi ponnisteluistasi huolimatta.
Elämme tunteiden välttelyn ja kapean ihmiskuvan kulttuurissa
Jos tunnistit itseäsi yllä kuvatusta, et ole yksin. Jossain määrin me kaikki pyrimme välttelemään ja torjumaan kielteisiä tunteitamme. Lisäksi kasvatuskulttuurimme välttelee tunteita: varsinkin kielteiset tunteet pitää niellä ja olla reipas. Onnellisuus on myös maailmanlaajuinen bisnes ja sen tavoittelun avulla meille saadaan myytyä melkeinpä mitä vaan. Elämässä menestyminen, onnellisuus ja myönteisyys ovat kytkeytyneet yhteen uskomuksissamme ja mielikuvissamme niin vahvasti, että on vaikea edes kuvitella köyhää ja onnellista ihmistä tai syvästi onnetonta ja pessimististä menestyjää.
Aikamme myönteisyyttä ja onnellisuutta korostava ihmiskuva, käsitys ihmisestä, on kuitenkin typistetty ja torso. Elämä on usein oikeasti vaikeaa ja aiheuttaa todellista kärsimystä. Lisäksi ihmisen mieli on huomattavan paljon monimutkaisempi ja moniulotteisempi kuin pelkästään myönteiset tunteet. On sääli, että ihmisen mielen rikkaus on yksinkertaistettu ja että vain tietynlaiset tunteet ovat sallittuja.
Voimme laskea suojausta ja uskaltaa olla inhimillisiä
Mitä me sitten voimme tehdä, jos onnellisuudesta ja positiivisuudesta on tullut todellinen pakkopaita, jonka sisällä ei voi enää edes hengittää?
Voimme yrittää uskoa, että ihminen on aidoimmillaan ja kauneimmillaan avatessaan sielunsa ja ollessaan haavoittuva. Ei kätkeytyessään hymyn, hyvinvoinnin, hyvän itsetunnon, myönteisyyden tai minkään muunkaan opin tai julkisivun taakse. Voimme siis avata itseämme ja kätkettyjä tunteitamme muille. Voimme aloittaa siitä ihmisestä, keneen luottamme eniten.
Voimme osallistua johonkin vertaistukiryhmään tai terapiaryhmään, avata sieluamme ja kuunnella ja oppia myös muilta. Turvallisessa ryhmässä voimme kokea olevamme hyväksyttyjä ja täysin vapaasti omia itsejämme kaikkine puolineen, heikkouksineen ja tunteineen.
Tai voimme kääntyä taiteilijoiden, kirjailijoiden ja runoilijoiden puoleen. Taide koskettelee ihmisen kokonaista mieltä, mielen eri kerroksia sekä mielen ristiriitaisuuksia ja syvyyksiä. Voimme myös ilmaista omia syviä ja ristiriitaisia tunteitamme jonkin taiteenlajin avulla, esimerkiksi kirjoittamalla niistä runon tai maalaamalla niistä taulun.